Ensimmäisen viikon perjantaina kielikoulun eteen kadulle ilmestyi kangaspuut ja mieshenkilö kutoi villashaalia. Menin välitunnilla haastattelemaan herraa. Kävi ilmi, että Maltalla oli ollut projekti juuri samalla EU -hankerahalla kuin meidän muutaman vuoden takainen kirjahanke "Aarteita museoiden kätköistä".
Maltan projektissa kehitettiin maaseudun elinkeinoja ja pientuottajien verkostoja. Yksi toimija oli Antoine Vella, joka elvytti kankaankudontaa. Hänen kertomansa mukaan koko Maltalla on enää muutama henkilö, jotka osaavat kutoa kangaspuilla.
Tulin hyvin onnelliseksi siitä, että meillä Suomessa kankaankudonta on niin korkealla tasolla ja vielä ainakin toistaiseksi yleinen harrastus. Antoinelle olisi varmasti huikea juttu päästä tutustumaan Suomeen kansalaisopistojen kudotapaikkoihin.
 |
| Tässä Antoine esitteensä kansikuvassa |
 |
| Tässä kuvassa on Antoinen kangaspuut, jotka olivat kokonaisuudessaan neliön muotoiset. Katto-osaan oli pingotettu kangas, joka suojasi auringon paahteelta ulkona kutoessa.
Kävin viikonloppuretkellä Gozon saarella kansatieteellisessä museossa, jossa esiteltiin kehräystä ja kankaiden kudontaa tarkemmin. Malta on sen varran etelässä, että siellä kotikudonnan pääkuitu oli puuvilla. Oli hyvin mielenkiintoista tutustua maltalaiseen kotitarve-esineistöön. Koiran ystäville voisin mainita, että siellä oli kuvia säkkipillin tapaisesta soittimesta, joka oli tehty tuppeen nyljetystä koirasta. Kuvat jääköön omaan arkistooni!
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti